torstai 5. helmikuuta 2009

Keikka vanhainkodissa

Mulle oli sovittu keskiviikoksi keikka vanhainkotiin. Suvi delegoi sen mulle, kun kuulemma pärjään niin hyvin vanhusten kanssa. Suvi on tehnyt väliin keikkaa pyydettäessä vanhainkoteihin ja asiakkaat on olleet tosi tyytyväisiä. Ei kuulemma ole juurikaan mallin muutoksia vaan enemmän sitä sentti pois ja permamentti –linjaa. Varustaudun papiljottilaukulla, mp3-soittimella ja liimakarkeilla matkaan. Ekaks on vuorossa 85-v Lilja, joka haluaa saman permamentin, minkä ennenkin. Selviän hiuksia pahemmin polttamatta. Toinen asiakas on joku reilu 90-v pappa, joka huutelee koko ajan äitiä, lehmiä ja ties mitä. No kävin lainaamassa kanslian lääkekaapista muutaman Tenoxin. Syötin niitä varmuuden vuoksi kaikille asiakkaille. Useimmat nukkuivat sitten tuolissa. Onneksi siellä oli se pesutuoli, jossa pystyi vapaasti nukkumaan ja minä pystyin operoimaan rauhassa tukat kuntoon. Oli hieman vaikeuksia saada potilaita hereille session jälkeen. Yhtä en saanut ja sai kyllä vähän selitellä häntä hakemaan tulleelle hoitajalle, mikä mummoa vaivasi. Kaiken lisäksi liimakarkki oli juuttunut tekareihin kiinni ja saatiin sitä sitten hoitajan kanssa irrottaa. - Ihan ok keikka ja asiakkaat oli pääosin tyytyväisiä. (Eivät kai Tenoxista pökkyrässä heti tajunneet katsoa peiliin) Muutaman paapan kohdalla pystyi käyttämään sitä suodatinpaperisysteemiä. Hommasin sellaisia ekstralarge-versioita. Laajensin itse sitten psykedeelisellä musiikilla tajuntaani ja luovia taideteoksia tuli, eikä kaikista paapoista tullut edes kaljuja. – No miten keikka meni? Suvi kysyi, kun saavuin uupuneena päivän jälkeen kampaamolle. – Ihan hyvin, tippejä ei tosin tullut eikä yhtään testamenttia, mutta muuten oli tyytyväisiä asiakkaita. - Miten pärjäsit niiden dementoituneiden kanssa, Suvi kysyi. Kerroin, että olivat tosi hiljaa ja rauhallisia. – Aika jännä vaikutus sulla, sä oot kyllä tosi hyvä noiden lasten ja vanhusten kanssa, Suvi kehui. Musta alkaa tulla oikein ammattilainen. Tuskin tarvii enää käydä sitä viimeistä puolta vuotta tutkinnosta, kun menee muutenkin näin hyvin, ajattelin.