Maanantain kankkunen, potkut ja pano

Jotain paksua tipahtaa otsaani. Postiluukku kolahtaa kiinni. Sivut liimautuvat lattialla lojuvaan oksennukseen. Kämpässä on pimeää, enkä todellakaan tiedä missä edes olen. Hapuilen valokatkaisijaa oven lähistöltä sitä löytämättä. Konttaan syvemmälle asuntoon. Joku särkyy, haju on kaamea, päässä jyskyttää ja olo on sen mukainen. Kun onnistun löytämään katkaisijan, mieleeni tulee jotain hajanaisia muistikuvia eilisillasta. Sohvalla lojuu joku mies enkä todellakaan tiedä kuka hän on. Musta sotkuinen tukka ja parransänki. Sohvalta kantautuu tasainen hengitys. Ei helvetti, täältä on päästävä pois. Päälläni on vielä ulkovaatteet, käsilaukku ja kengät löytyy eteisen oksennusläjästä. Hipsin hiljaa rappukäytävään ja painan oven takanani kiinni. Missä helvetissä olen?

Pääsin rappukäytävästä ulos ja yritin etsiä laukusta epätoivoisesti kännykkää. Paikallistin itseni Hakaniemen torista, kännykän kello näytti aamuviittä ja päivä oli maanantai 12.1.2008. Työpäivä alkoi klo kuusi Myyrmäen huoltiksella. Olin oksennuksessa, pahassa krapulassa ja yökerhovaatteissa Helsingin Kalliossa. Hanskat olivat unohtuneet jonnekin, ulkona oli pakkasta tai ainakin siltä tuntui. Takin taskusta löytyi kuitenkin matkakortti, odotin ratikkaa, jota ei koskaan tullut. Pakko oli ottaa taksi.

-Tietääkö Niina Peltovaara mitä kello on vai eikö pellossa kelloja käytetä?
Katselin parhaat päivänsä nähneen pomoni ylimeikattuja ja muutaman kerran kiristettyjä vihaisia kasvoja edessäni. - Naamasta päätellen sinun kello on jätättänyt jo aikaa sitten, kivahdin takaisin. Pomon kasvot kiristyivät entisestään ja sain kuulla muistion kahden viikon huoltamourani töppäilyistäni. - 3 myöhästymistä, pari krapula-aamua, rikottu kahvinkeitin ja sotketut ruokatilaukset, etkä edes erota bensaa dieselistä.
En kuulemma sovellu alalle ja sain potkut. Loistava alku viikolle. Kävin tyhjentämässä vaatekaappini ja kävelin varaston kautta ulos pöllien samalla yhden mäyräkoiran erolahjaksi.

Kävelin mäyräkoirani kanssa hitaasti askeltaen Myyrmäen asemalle. Avasin ensimmäisen olutpullon ja istahdin kylmälle rappuselle. En ehtinyt kauankaan siemailla ansaitsemaani olutkeissiä, kun aseman spurgut yksi kerrallaan saapuivat seurakseni. Tarjosin auliisti maanantain lämpimät oluet ja nautin mukavasta seurasta, kunnes vartija tuli heittämään meitä pihalle asemalta. – Täällä on alkoholin nauttiminen kielletty, nuori vartija selventää tiukkaan sävyyn. Vartija oli Veeti Kallion näköinen, pitkä, lihaksikas ja parrakas könsikäs. – Mikä täällä on sitten sallittua, kysyn. – Junan odottelu, vartija vastasi yksiselitteisesti. Intän, että ”täällä on liian kylmä siihen”. Vartija sanoi, että ” Ei minulla ainakaan ole. Lähdetään nyt ulos vain”. – Helppohan sinun on istua lämpimässä kopissasi päivät pitkät ja saada siitä vielä palkkaa, totesin. Vartija katsoi minua arvioiden päästä varpaisiin ja päätyi ehdottamaan asian selvittämistä omassa kopissaan. Ajattelin paremman tekemisen puutteessa lähteä ”neuvottelemaan”. Hetken neuvoteltuani vartijan pöytä sai uutta käyttöä ja takapuoleeni jäi painomustetta Matti Vanhasesta, joka poseerasi Iltalehden sivulla mustan salkkunsa kanssa. Vain uuniperunat ja pihvit puuttuivat. No joo, ei mitenkään erikoinen pano, mutta paremman puutteessa kelpasi. Ehkä saan ensi kerran juoda mäyrikseni rauhassa. ”Veetin” mennessä vessaan siistimään vartijan ”työkaluaan”, pöllin hänen pamppunsa ja käsirautansa myöhempää käyttöä varten.

Kävelin lähiöpubiin. Tilasin nelostuopin ja istuin siemailemaan sitä läheiseen nurkkapöytään. Katselin ympärilleni. Viereisessä pöydässä nuokkui keski-ikäinen mies ja nainen. Heistä lähtevä löyhkä oli kamala ja kieli viikkojen ryyppyputkesta ilman suihkua. Nurkassa istui parikymppinen yksinäisen näköinen mies tuoppinsa ääressä. Hänen vieressään istui äänekkäästi räyhäävä ryyppyremmi hyvässä nousuhumalassa. Baarin työntekijä näytti kypsyneeltä ja lueskeli tiskin ääressä jotain. Alaikäisiltä näyttivät nuorukaiset pelasivat hedelmäpelejä ja lintsasivat todennäköisesti koulusta. Menin vessaan ja tuijotin itseäni peilistä. Naama näytti turvonneelta, silmänaluset siltä ettei ole nukkunut aikoihin, meikki oli tuhruinen ja hiukset sotkussa Veetin käsittelyn jäljiltä. Siiderit ja kaljat näkyivät ikävästi vyötäröllä. Tätäkö tämä loppuelämä on? Huudan peilikuvalleni, ryhdistäydy nainen!